Kirjoituksia

Kirjoituksia

Pois tuskasta

Omilla siivillä

Virtaava energia

Parantaja, paranna itsesi

Ihmisiä bussissani

Vähän kauemmas

Se joka on

Itsen vihaaminen

Kunnioitus

Muistaminen

Haluan olla sinulle

Paranemisen prosessi

Kun aika katoaa

Pois tuskasta Pois tuskasta kertoo rikkinäisestä lapsuudesta, elämän katoamisesta riippuvuuksien keskelle, eheytymisestä ja vapaaksi tulemisesta. Se kertoo kuinka me vahingoitamme itseämme huonosti toimineessa perheessä omaksumillamme selviytymiskeinoilla, kuinka nuo keinot olivat silloin tarpeen, ja että ne eivät ole enää tarpeen. Mutta pannaksemme ne pois meidän on kohdattava oma tuskamme. Kirja kertoo tuskan hyväksymisestä, kohtaamisesta, pois panemisesta ja uuteen vapauteen astumisesta.

Omilla siivillä Omilla siivillä on vuoden mittainen mietiskely sisäisestä eheytymisestä, valaistumisesta, kiinni jäämisestä, irti päästämisestä, ja elämästä yleensä. Se on kehotus katsoa sitä, mitä tapahtuu, ja ymmärtää, että mitään muuta ei voisi tapahtua. Kun me katsomme siipiämme, me tiedämme, miksi lennämme niin kuin lennämme. Ja kun me katsomme sitä, mihin lennämme mielellämme ja mitä vältämme, me tiedämme, miksi olemme siellä, missä olemme.

Virtaava energia Kirjoituksia sisäisestä selkeydestä, puolustusmekanismeista ja persoonan rajoista - eli irti päästämisestä ja vastuun ottamisesta omasta itsestämme. Se on myös matkaa Zenin kaltaiseen avoimeen, piittaamattomaan ja välittömään elämään. Toivon, että kirjoitukset auttaisivat sinua näkemään elämän arvokkuuden, oman arvokkuutesi ja kaikkien muiden ihmisten arvokkuuden. Sen Arvokkuuden, joka on kaikkien hyökkäysten ulottumattomissa ja etsii sovintoa kaiken ja kaikkien kanssa.

Parantaja, paranna itsesi Rakkaus katsoo kaikkea eikä pelästy mitään. Sen silmät ovat aina auki, ja sen olemus on aina yhtä hievahtamaton. Se tuo valon joka paikkaan, näyttäen kaiken, ja se katsoo kaikkea paljastamaansa täydellisessä tyyneydessä. Mikään ei saa sitä kääntämään katsettaan pois eikä sulkemaan silmiään. Yksikään este, jonka sen eteen yritämme asettaa, ei pysäytä sen avointa ja kysyvää katsetta. Se on pelottavaa.

Ihmisiä bussissani "Mutta haluaisin näyttää muille että välitän heistä. Miten sitten voin sen tehdä?"
"Tuo heille hampurilainen ja kokis, ja kysy voitko tehdä jotakin muuta. Jos voit tehdä, tee se, mutta sitten unohda se. Muutoin et voi mennä jonkun toisen luokse ja olla hänen kanssaan koko sydämestäsi."
Epäröin. "Olet ehkä oikeassa, mutta en pidä siitä. Se kuulostaa siltä kuin olisin perhonen ja lentäisin vain kukasta kukkaan."
"Miten sitten haluaisit lentää?", Otto kysyi.
"En tiedä. Niin kuin perhonen, tai ... en tiedä."

Vähän kauemmas Menneisyytemme on suljettu ja siksi helppo ymmärtää. Se on jotakin jonka voimme ottaa käsiimme ja sanoa, "olen tätä". Mutta me emme katso edes koko menneisyyttämme. Me poimimme "tärkeitä" tai "merkityksellisiä" asioita ja määrittelemme itsemme niiden mukaan. Ne asiat joita poimimme, ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia, oman kulttuurimme, tunteidemme tai arvojemme määräämiä. Näin tehdessämme oma määritelmämme itsestämme on epätäydellinen, jonkin verran mielivaltainen, ja jotakin jota ei enää ole.

Se joka on Jos me haluamme antaa hyvän vaikutelman itsestämme, kuka on se joka antaa vaikutelman ja kenestä se annetaan? Jos me vihaamme itseämme, kuka on se joka vihaa ja ketä vihataan? Jos me rakastamme itseämme, kuka on se joka rakastaa ja ketä rakastetaan? Jos annamme anteeksi itsellemme, kuka on se joka antaa anteeksi ja kenelle annetaan anteeksi?

Itsen vihaaminen Jokainen nykyhetki avautuu tavalla, johon me voimme vaikuttaa vain hyvin vähän, ja jossa me emme voi kontrolloida edes sitä, miten me koemme sen. Jokainen nykyhetki on yllätys. Meidän tunteemme siinä ovat yllätys. Itseviha sanoo, että meidän pitäisi voida kontrolloida sekä tapahtumia että omia tunteitamme. Se pyytää meiltä siis mahdottomia. Tämän takia se ei voi olla koskaan tyytyväinen, teimmepä mitä tahansa ja koimmepa mitä tahansa. Itse asiassa se siis sanoo: Minä en haluaisi ottaa vastaan todellisuutta.

Kunnioitus Jos huomaan kokevani jotakin toisin kuin olin odottanut tai halunnut, kaikki on juuri niin kuin pitää. Minun ei tarvitse tehdä mitään. Jos huomaan kokevani maailman tai muut ihmiset toisin kuin olin odottanut tai toivonut, kaikki on juuri niin kuin pitää. Silloin minä näen lyhyen hetken ajan itseni sellaisena kuin olen, vailla odotuksia, vailla halua muuttaa mitään, vain ottaen kaiken vastaan. Mutta jos olin kovasti toivonut olevani toisenlainen, tai että joku muu olisi toisenlainen, minä petyn.

Muistaminen Paranemisprosessin ydin on muistaminen - ei muisteleminen. Traumaattinen muisti toimii eri tavalla kuin normaali muisti. Traumaattinen muistaminen on yleensä automaattista, usein tahdosta riippumatonta ja hallitsematonta. Tavallista muistia kutsutaan myös verbaaliseksi tai elämäkerralliseksi muistiksi. Me osaamme kertoa elämäntarinamme. Myös traumaattinen muisti voi olla joiltakin osin elämäkerrallista, mutta usein se ilmenee hallitsemattomina, yllättävinä ja vastentahtoisina tuntemuksina, reaktioina ja ajatuksina. Tavallinen muistaminen liittyy yleensä aikaan: me muistamme, milloin jotakin on tapahtunut. Me voimme muistaa ajankohdan väärin, mutta me liitämme tapahtumat johonkin aikaan tai aikajaksoon. Traumaattinen muistaminen on sen sijaan ajan ulkopuolella: asiat tuntuvat tapahtuvan joka kerran tässä ja nyt.

Haluan olla sinulle Tarinaa läheisriippuvuudesta. Hyväksyminen tekee todellisesti vapaaksi. Mutta se on hirvittävän vaikeaa, sillä hyväksyminen osoittaa meille totuuden. Vain hyväksymällä me voimme nähdä totuuden. Me olemme hyväksyneet vasta sitten, kun olemme nähneet totuuden. Me olemme nähneet totuuden silloin, kun voimme katsoa sitä kylmän viileästi ilman, että haluaisimme piilottaa sen tai muuttaa sitä.

Paranemisen prosessi Paranemisprosessi kokonaisuutena. Kun me alamme nähdä, me huomaamme, että kurjuutemme on itse laadittua. Mistä me tiedämme, että alamme nähdä, tai että näemme? Me tiedämme sen siitä, että näimmepä mitä tahansa, me vain katsomme. Meissä ei herää ihastusta, vihastusta, levottomuutta, epätoivoa, eikä mitään muutakaan, joka varastaisi meidän huomiomme ja kääntäisi katseemme itseensä. Me emme toivo näkevämme jotakin, emmekä pelkää näkevämme jotakin.
Kun aika katoaa Me voimme elää vain nykyhetkeä. Niin kauan kuin emme osaa olla nykyhetkessä, me toimimme usein itseämme vastaan. Tämä artikkeli kertoo nykyhetken vapaudesta.
"Vapaus on se, mikä jää jäljelle, kun säännöt otetaan pois".
Kirjoituksia voi vapaasti lainata internetin sivuilla, mikäli mukaan liitetään linkki Kotkansydämeen. Muu käyttö ilman lupaa kielletty.