[an error occurred while processing this directive]

Pois tuskasta

Pois tuskasta

  1. Johdanto
  2. Hyväksyminen
  3. Kuunteleminen
  4. Rakkaus
  5. Irti päästäminen
  6. Kuuluminen
  7. Sureminen
  8. Viha
  9. Pelko
  10. Armo ja totuus
  11. Läsnäolo
  12. Usko
  13. Vastuu

Pois tuskasta

Sisällys:
  1. Johdanto - sinulle, rakkaudella
  2. Hyväksyminen - avain paranemiseemme
  3. Kuunteleminen - sisäiset viestit
  4. Rakkaus - ei helpotusta vaan rakkautta
  5. Irti päästäminen - kuulumisen edellytys
  6. Kuuluminen - suunnantarkistus
  7. Sureminen - pääsy pois tuskasta
  8. Viha - kaikki tarvitsevat vihaa
  9. Pelko - tunne, jota on syytä kunnioittaa
  10. Armo ja totuus - kuulumisen peruskivet
  11. Läsnäolo - kuulumisen ilo
  12. Usko - luottaminen paranemiseen
  13. Vastuu - elämä rakkaudessa

Tekijältä

Tämän kirjan sanoman voisi tiivistää yhteen lauseeseen: Kaikki minun reaktioni ovat minulle oikeita. Mutta tarvitaan kokonainen kirja selittämään, miksi ne ovat oikeita. Sisäinen paraneminen ei ole itsemme muuttamista - se on itsemme muuttamisesta lakkaamista. Tämän kirjan sanoma ei ole uusi. Se esittää vanhan totuuden, mutta kenties uusilla sanoilla. Se kertoo, kuinka me emme uskalla ottaa omia reaktioitamme vastaan itsellemme oikeina, vaan yritämme kieltää ne vahingollisilla tavoilla. Me emme katso sitä, mikä on silmiemme edessä. Sen sijaan me katsomme jotakin, jonka avulla me voimme tukahduttaa reaktiomme. Niistä, jotka eivät ole addikteja eivätkä kärsi riippuvuuksista, tämä saattaa näyttää mielettömältä ja omituiselta maailmalta - pinnalta katsottuna. Se on valtavan tuskan ja suuren epätoivon maailma. Tämän kirjan kautta saatat oppia hyväksymään uusia näkökulmia elämästä, ja ehkä ymmärrät miksi jotkut käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.

Kiitokset Pentille, jonka vahva käsi auttoi minua eteenpäin silloin kun kaikki tuntui loppuneen, parhaalle ystävälleni Timolle, joka on ollut tukenani ja viisautenani yli neljännesvuosisadan, ja ennen kaikkea vaimolleni Helille, jonka rakkaus, ymmärtäväisyys ja sitkeys ovat olleet lahjaa minulle silloinkin, kun en ole ansainnut niistä mitään.

Kiitos Demianille, joka avasi eteeni toisenlaisen kulttuurin ja ajattelutavan, ja jonka ääni ja musiikki ovat yhtä kauniita kuin hänen sydämensä. Kiitos Susannalle, jonka antoi luvan käyttää kirjeenvaihtoaan paranemisen tunnelmien kuvaamisessa.

Kiitos niille, joita minulla on ollut etuoikeus tavata kahden kesken ja ryhmissä, ja jotka ovat hiljaisessa luottamuksessa avanneet silmieni eteen haavoitetuksi tulemisen tuskan ja paranemisen riemun.

Sisäisen eheytymisen lailla tämä kirja on ennalta aavistamattoman prosessin tulosta. Kirjoitin tämän vuonna 2001 nettikirjana englanniksi. Parin vuoden jälkeen kirjoitin sen suomeksi, ja nyt, kun suomenkielinen versio on ollut kaksi vuotta nettikirjan muodossa, se on muotoutunut täksi kirjaksi. Olen tehnyt tekstiin lukuisia muutoksia ja lisäyksiä. Tämän kirjan sanoma on neljän vuoden aikana vahvistunut, kypsynyt ja tullut selkeämmäksi. Saamani palaute on ollut tässä suhteessa tärkeää. Runot, joihin tekstissä viitataan, ovat luettavissa verkkosivuiltani.

Olkoon tämä kirja osoituksena elämän voimasta. Toivon, että saisin viettää hetken kanssasi ja kertoa toisenlaisesta tiestä, jolla on paljon kulkijoita. Tämä tie on suuri seikkailu, ja se näyttää meille elämän arvokkuuden. Se näyttää meille oman arvokkuutemme ja sen, että me olemme olleet aina oikeassa. Elämä on aina oikeassa, emmekä me voi olla huomaamatta sitä. Mutta tämä oikeassa oleminen on toisenlaista. Se ei kysy, olemmeko me oikeassa vai väärässä, sillä se on niitä suurempi.

Ilkka


Alkusanat

Elämä on liikettä. Liike on asiantilan muutosta suhteessa toiseen. Elämä on siis muutosta. Miksi ihminen ei ole valmis muutokseen ilman suurta tuskaa? Todellinen muuttuminen alkaa, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.

Minäkin suostuin elämän käteen vasta kaikkien omien keinojeni jälkeen. Tuossa murroskohdassa, kääntöpisteessä, sain käteeni tämän kirjan. En osaa sanoa, missä olisin ilman Elämää ylläpitävää Korkeampaa Voimaa - Rakkautta, vaimoani ja tätä kirjaa. Olen ollut matkalla kaksi vuotta. Olen edelleen. Lähtöasemalle saapuminen kesti viisitoista vuotta. Kauniita muutoksen vuosia ovat olleet nekin. Nämä viimeiset ovat kuitenkin tehneet minusta toisen ihmisen. Kokonaan uuden.

Suurimmat kiitokseni Isälle rakkaudesta, vaimolleni tuesta ja Ilkalle tästä kirjasta, joka mahdollisti vaimollenikin kaiken muutokseen liittyvän ymmärtämisen.

Kasvu ja muutos lähtevät Elämän kädestä. Suuri savenvalaja haluaisi muovata meistä sellaisia, kuin alun perin on tarkoitettu. Suostuminen tuohon muutokseen johtaa vääristyneen saviastian särkymiseen ja sen uudelleen muovaamiseen. Konkurssi - itsensä menettäminen - ei voi tapahtua omassa voimassa. Minun väheneminen ei voi tapahtua omassa voimassa. Se, että minut löydetään, ei ole minun ansio. Antautuminen elämälle ja rakkaudelle on omalle älylle kovin vastenmielistä. Varsinkin, jos tunteiden ja älyn välille on rakkaudettomuuden seurauksena kasvanut normaalia suurempi muuri.

Riippuvuudet ovat rakkaudenkaipuuta. Poikkeuksetta riippuvuuksista kärsivä on kohdannut sieluaan rusentavaa rakkaudettomuutta jossakin elämänsä herkässä vaiheessa. Usein tämä on tapahtunut lapsuudessa. Vammautunut ja tukahdutettu tunne-elämä hallinnoi tiedostamattomasta käsin ihmistä sellaisella voimalla, että ihminen alkaa pelätä ja hävetä itseään. Hän kokee olevansa suorastaan kelvoton.

Armahtaminen auttaa näkemään oman osuuden sairauden jatkumisessa. Armon uskominen omalle kohdalle on valtavan vaikeaa, jos on koko lapsuuden elänyt perheessä, missä rakkaudella on aina ollut hinta. Katkeruus, pelko ja häpeä pitävät addiktion kierteissä kiinni. Syylliselle ja minulle itselleni anteeksiantaminen ovat avainasemassa. Tähän ei kukaan lapsena särjetty kykene yksin. On suorastaan ihmisarvon pilkkaa vaatia anteeksiantoa ihmiseltä, joka ei ole siihen vielä valmis. Katkenneella jalalla ei kerta kaikkiaan voi juosta, eikä murtumaa voi ottaa mitenkään pois. Paraneminen on kuitenkin mahdollista, ja siihen tämä kirja kutsuu ja johdattaa sinua. Oikeastaan kädessäsi on kirja, jota uskaltaisi kutsua vaikka oppaaksi pois tuskasta.

Vihan koteloiminen katkeruudeksi itsen häpeämisen ja pelon kanssa on suorastaan kuningashappo, joka sulattaa sielusta kaiken elollisen. Julistus vihan saatanallisuudesta vain auttaa paketoimaan tätä normaalia tunnetta vieläkin enemmän. Vihan, häpeän ja pelkojen tunnustaminen, tunnistaminen, ja niistä oikealla tavalla vapautuminen on paranemisen alkuun laukaiseva voima. Tähänkään ihminen ei kykene itse omassa voimassaan.

Eikä tätäkään voi vaatia, ennen kuin ihminen on valmis siihen. Kädessäsi oleva kirja on kuin kartta tuolle tielle, jota et voi kulkea älyllisesti etukäteen. Paranemisen tie on jokaiselle omanlaisensa. Sitä on kuljettava välillä hyvinkin pimeiden sokkeloiden kautta, ja silloin on hyvä kuulla jonkun toisen vaeltamasta tiestä.

Ihminen on hieman enemmän kuin osiensa summa. Itse ajattelen niin, että ihminen on kuin kolme linssiä: henki, sielu ja ruumis. Elämän rakkaus ja rakkauden valo voivat kulkea esteettä lävitsemme, jos kaikki linssit ovat rakkauden tarkoittamassa tilassa. Silloin ne ovat suorassa ja puhtaat. Valon kulkiessa linssien läpi se muodostaa kuvan - mikä on silloin itse asiassa hengellistä ja mikä ruumiillista? Mikä on mistäkin lähtöisin? Onko sillä enää mitään merkitystä? Ainoa mikä todella merkitsee, on rakkauden valo ja muodostunut kuva.

Tämä on vain minun mielikuvani, millä yritän hahmottaa tätä elämän ihmettä, ja saada siihen jonkin järjestyksen. Elämää ylläpitävän rakkauden luomuksina olemme luultavasti kuitenkin niin moniulotteisia, ettei kokonaisuutta voi tämän ajan ja tilan välinein kokonaan tajuta tai kartoittaa.

Luulen, ettei meistä tässä ajassa koskaan tule täysin eheitä. Oksan oksastus -vertausta käyttääksemme, meissä tulee aina olemaan keltaisia kuolleita lehtiä. Niitä emme saa omassa voimassa koskaan pois. Rakkauteen juurtuen lävitsemme virtaa yhä enemmän elämän mahlaa, ja oksana tuotamme yhä kauniimpia hedelmiä.

Me saamme valita, olemmeko oksastettuja. Me saamme valita, puhdistetaanko ja järjestetäänkö linssimme vai ei. Me saamme päättää, uskommeko armoon ja elämää ylläpitävään rakkauteen. Saamme aivan itse valita, uskaltaudummeko siivillemme elämän varaan. Aivan kuten kotka luottaa voimaan, jota se ei voi vallita. Tervetuloa maailmaan, joka voi olla jokaiselle kaunis ja turvallinen - rakkaus kutsuu sinua.

Miika

Takakansiteksti

"Pois tuskasta" on kirjoitettu sellaisella omakohtaisella kokemuksella ja lämmöllä jota harvoin saa lukea. Kirjassa johdatetaan hyväksynnän ja rakkauden hengessä katse sisimpään olemukseemme ja kohdataan kauan padottuja tunteita, jotka saavat meidät voimaan pahoin. Kirja herättää väistämättä halun opetella kohtaamaan oman itsensä sellaisena kun se on.

Millaista elämämme olisi ilman pelkoa että paljastumme heikoiksi, haavoittuvaisiksi, tunteviksi. Ilman, että pyrimme peittämään niitä kaikin keinoin eri rooleilla ja pakenemaan itseämme erilaisten addiktioiden avulla, koska pelkäämme niin kovasti.

Olin 48-vuotias eronnut, masennuksesta kärsivä mies, joka pelkäsi omia ajatuksiaan ja elämää niin, että ajatus mielenrauhasta oli vain kaukainen haave. Erilaisin keinoin pakenin jatkuvasti itseäni ja tunteitani. Elämäni oli yhtä tuskaa.

Luettuani monia henkisen kasvun kirjoja ja viimein myös "Pois tuskasta", opin ymmärtämään itseäni, ja mikä parasta, sain työkalut, joiden avulla olen päässyt rakentamaan elämääni kohti rauhaa.

Kirja on kirjoitettu niin toivoa herättäväksi että lukeminen sai minut ymmärtämään, ettei näin tarvitse olla. Elämän ei tarvitse olla tuskaa. Elämä voi olla matkustamista kohti rauhaa ja matkan aikana saa kokea kuinka pikkuhiljaa, aivan kuin huomaamatta tuntee mielenrauhaa, uudenlaista rakkautta itseä ja kanssakulkijoita kohtaan.

Kirjoittajalla on ollut hieno kyky tuoda kirjalliseen muotoon omakohtainen paraneminen, josta on suurta apua sellaisellekin ihmiselle, joka suhtautuu ennakkoluuloisesti henkisen kasvun kirjoihin.

Rakkauden hengessä kohti paranemista

Juhani