Ajatukset ovat esineitä joilla sisustat sydämesi kodin.
se, mitä ajattelet
merkitsee elämässäsi enemmän kuin mikään muu.
Enemmän kuin mitä ansaitset
enemmän kuin missä asut
enemmän kuin asemasi yhteiskunnassa
ja enemmän kuin mitä kuka tahansa ajattelee sinusta.
|
|
Minulla oli sydämessäni musta timantti...
|
Annette
|
Kun on nähnyt pimeän
sisällä ja ulkona
tässä mielen maailmassa,
niin kuinka sitten elää?
Hän sanoo
Rakastakaa toisianne
ja katsoo murhaajaansa silmiin -
Mutta onko valoa riittävästi
kun kovuus kurkkii kulman takana
- aina valmiina
vaikka rakkaus näkee tuskan kaikkialla.
Hetkestä hetkeen?
Tässä ja nyt ikuisesti
eikä minua enää ole...
|
A-M
|
|
Minun hirvittävä salaisuuteni, minun elämäni perusta. Minun häpeäni, minun kauhuni. Miten voisin kohdata sen ja selvitä hengissä? Kun jo luulin olevani vereslihalle saakka alaston itseni edessä, olen saanut todeta, ettei se olekaan tarpeeksi. Olen jo päässyt ihoni alle kuin piikki, olen uppoutumassa ihoni alle, tekemässä itselleni niin kipeää. Minä satutan itseäni, minä murhaan ja raatelen, kunnes en enää voi hengittää. Minä tapan itseäni ja hukutan elämääni omalla verelläni antamatta armoa sekunniksikaan. Sekä sisään että uloshengityksellä hukutan itseäni. Hengitän omaa vertani, kunnes keuhkoni räjähtävät ja puhallan ulos sitä, mikä olen aina ollut, sitä mikä on tehnyt minusta minun. Oksennan itseäni, kunnes sisälläni ei ole enää mitään ja jatkan sittenkin vielä oksentamista. Oksennan itseni sisältä ulos ja ulkoa sisälle, päättymättömänä kierteenä, ilman loppua. Syön omat oksennukseni, kuin koirat konsanaan ja tiedän arvoni. Koirana koirien joukossa, kunnes sudet tulevat sisältäni ja vievät minulta kaiken. Hämärän eläimet, kiiluvasilmäiset pedot kerääntyvät laumana ympärilleni. Oksennan keuhkoni ulos ja vereni valkealle hangelle ja odotan keltaisia hampaita päättämään jo räjähtäneiden hengityselinten tuskan. Lauman johtajana minä katson kapista koiraa edessäni ja annan tappokäskyn. Ainoa vaatimus on tappaa se hitaasti. Niin hitaasti, että se kärsii mahdollisimman kauan ja hartaasti. Siten, että se lopulta toivoo, ettei olisi koskaan edes kuvitellutkaan olevansa olemassa.
Katson itseäni käskyäni seuraavan verilöylyn pyörteissä ja kuuntelen kuinka huudan tuskaani ulos. Yksikään lauma ei ole koskaan ulvonut tätä veristä kuuta noin hyvin. Kukaan ei ole koskaan tarjonnut hämärän emolle sen arvoista serenadia, ei tätä ennen. Katson, miten uhraan itseni itselleni tuhanteen ja taas tuhanteen kertaan syntyen uudelleen raatelijoitteni joukkoon, löytäen aina uuden uhrin itselleni. Katson, miten muutun valkoisiksi madoiksi sisälläni ja miten lisäännyn, kunnes hukutan koko vellovan raatelijamassan uhreineen alleni ja kuuntelen eläinten kuolonkiljuntaa.
|
Tilhi
|
Yö !
Yötä sinulle ystäväin,
rakkauden täyteistä yötä.
Sillä yöllä on siivet siniset,
joilla se lohduttaa ja hellii.
Se lohdun tuo ja rakkauden suo,
joka ajatuksensa sille antaa.
Yölle, siiville sinisille!
|
Rakkaudella M.
|
|
Kosketus
Katsoit sinne, minne kukaan ei aiemmin ollut katsonut.
Kosketit sinne, minne kukaan ei aiemmin ollut koskettanut.
Avasit portit, jotka olin itse sulkenut.
Jätit jälkesi, jotka pysyvät siellä aina
- ne ovat kuin piikattuja kovimpaan kallioon.
Näytit tien, jonka olin jo unohtanut.
Tien joka johtaa perille.
Perille sinne missä ei ole syyllisiä tai syyttömiä,
ei sanoja tai tekoja,
ei loukattuja tai loukkaajia,
vaan rauha ja lepo;
sinne, missä asuu rakkaus.
|
matkamies
|
|
Miten voin päästää sinusta irti?
Tahdon kitkeä kukkapenkkiäsi
Tahdon poimia pensaistasi marjat
Tahdon korjata astiat pöydästä
Tahdon opettaa sinulle kuinka lajitella jätteet
Tahdon olla sinun kanssasi, sinulle
Hyvä
Parempi
Paras!
Olen tyhjä yksin.
Asuntoni remontti on kesken
Seinät kylmät, tyhjät
Katoan huoneisiin
Joita on liian monta
Ilmaa on niin paljon
Ulkona vielä enemmän
Minä olen pieni
Niin pieni
Mitä ihmettä tekisin tälle keskeneräisyydelle?
Yhteen nurkkaan haluaisin rakentaa pesän
Jonne ryömisin piiloon
Joka pitäisi minut kasassa
Jossa tuntisin itseni suuremmaksi
Pesässäni ei olisi liikaa ilmaa
Olisi tukalampi hengittää
Lämmintä ilmaa, paljon hiilidioksidia
Niin ahdasta, mutta niin turvallista
|
Elina
|
Hautasin entisen elämäni
tiesin ettei
paluuta entiseen elämään enää ollut.
Olin joutunut tyhjään
avaruuteen äärettömään.
Ajelehtiessani vailla päämäärää
olin kulkenut jo oman hautani yli.
Etsin itselleni asuinsijaa,
maata jonne juurtua, tilaa jonne asettua.
Paikkaa minulle jossakin kohdin
tätä maailmankaikkeutta.
Tullessani tunnekuolemaan
tyhjiöön äärettömään.
Mikään ei liikahda sisimmässäni,
tai jos,
niin vain pienen hetken
johon ei ehdi tarttua.
Vain tuskako kestää?
Myöhäistä antaa lämpöä, rakkautta,
hellyttä ja huolenpitoa,
kun jäljellä enää
vain tuhkaa.
Kaikessa tämän takana on
pimeään likapyykkikomeroon unohdettu
lapsi joka yrittää unohtaa
kun äiti löi sähköjohdolla, johon oli kiinnitetty nauloja.
Tuo tyttö änkyttää tänäkin päivänä.
Kuinka ollakkaan
Se olin minä joka totesin hieman ennen loppua
"Että aikansa kutakin".
Tietämättä kuitenkaan,
kuinka lähellä loppuni oli.
Kaikki hyvin,
kunhan en rakkauttani menetä.
Mitä rakkautta?
Kunhan en uskoani menetä.
Mitä uskoa?
Kunhan en toivoani menetä.
Mitä toivoa?
On niitä,
sinapinsiemenen verran,
siis riittävästi.
|
Tositarina
|
Hirviön syntymä
Hirviö, poika ja mies
Eristyksssä
|
TS
|
Jos ei näy valloo tunnelin piässä, nii kahot viärään suuntoon.
|
Ongelman ratkaisu savolaisittain
|
Hiljaisuus, minun on vaikea tottua sinuun.
Olen aina elänyt myrskyn silmässä.
Sen pyörteet lumosivat, imaisivat,
heittivät joskus rannalle, ajauduin
myrskyyn aina uudelleen, tunsin eläväni.
Minä totuin sinuun, myrskyn silmä.
Sinusta tuli kotini.
Vaikka heitit minut rannalle yhä uudelleen ja
uudelleen.
Kunnes repeydyin, sielu riekaleina,
etsien rauhaa.
Tahdoin sinusta pois.
Hiljaisuus, etsin sinua, etsin sinua
kaikkialta.
Olitkin siinä.
Sinäkin raastoit minua, en käsittänyt.
En kuullut mitään.
En tuntenut mitään.
Hiljaisuus, minun on vaikea ymmärtää, sinua.
Hiljaisuus, minussa.
Tunnen tyhjää, pimeää.
Minuun sattuu, tunnen tuskaa, pelottaa.
Hulluuden porteilla kolkuttelen.
Maailmani murtui, mieleni on rikki.
Ehjäksi enää saanko.
On vain tyhjyys, jota ymmärrä en.
On rauha.
|
Matkamies
|
|
|
|
|