Eagleheart

Hän istuu kylmässä tyrmässään,
kosteassa kiviluolassa,
kuolee hitaasti,
itkee hiljaa,
mutta elää.

Hän näkee unia,
jotka pitävät hänet hereillä,
hän näkee nälkää,
jotta voisi olla kylläinen.
Hän on vanki Saatanan sielumenojen.

Hän saa voimaa kuolemasta,
myy sieluaan Saatanalle.
Saa toivoa paremmasta,
synkästä vapaudesta,
Saatanan varjon alla.

Hän myi sielunsa,
mutta sai vapautensa.
Elää yhä häkissään.
Vangitsijalleen huutaa öisin,
päivisin kiittää vapaudesta.

Vapautta hän saanut ei,
ei edes sielun hinnalla,
katsoo ikkunasta kalterisesta,
toivoo parempaa huomista.
Poissa maailmasta,
mutta ei voi kuolla jos on myynyt sielunsa.

Hän itkee itsensä uneen,
hän toivoo kuolemaa,
mutta elää koska ei voisi kuolla.
Unet valvottavat häntä,
hän näkee unta linnuista.

Hän muistaa taivaan sinisen,
auringon loisteen ja lämmön.
Ruohon vihreän kosketuksen,
vihreät metsät ja rakkauden.
Hän on kotkansydän.

Hän on lintu,
vahva ja tulisilmäinen.
Kevyt ja vahva.
Linnun tulisi elää,
vapaana sieluna,
eikä Saatanan vankina,
kultaisessa häkissä.
Kahleet siivissä.

Hän repi kahleet käsistään,
riistäytyi kultaisesta häkistään.
Tarttui seinään kiviseen,
kiipesi ulos vapauteen.
Sai uutta voimaa,
tunsi taas elämän lämmön,
veri virtasi suonissaan,
tulen paloa silmissään.
Huusi vapauden riemua,
huusi kaunista kuolemaa.
Huusi uutta alkua,
Aamun auringon nousua,
kuunkiurun laulua

Kaikki oikeudet Emma Lappalainen.
Lisää Emman runoja www.rakkausrunot.com
nimimerkillä MoonCat.

Kuvan oikeudet Renoiro. Käytetty luvalla.

Viisaiden sanoja