Luottaen


Astun askeleen
epäröiden toisen.
Missä olen nyt?

En vielä missään.
Kaksi askelta takana
olen siinä mistä läksin.

Astun hitaasti, arasti.
Tuntematon odottaa minua.
Mitä se on?
En tiedä ellen kävele
ellen jatka matkaa.

Kuljen ja katselen
kauhistuen epäonnistumisia
takaumia ja vanhoja haavoja.

En voi pysähtyä.
On mentävä mäkien taakse
opittava uudelleen elämään
vapisevan sydämeni kanssa.

Mitä on luottamus?
Epäröivänä, valppaana
joka hetki murtumista peläten
minä kävelen.



Minun maailmani

[an error occurred while processing this directive]