Vain me kaksi



Kiipeämme suosikkisaaremme
kallioista rinnettä
minä pidän sinusta kiinni
ja sinä takerrut olkapäähäni

Illan hämärtyessä
istumme hiljaa vieretysten
katsellen auringon vajoamista
Sydämemme syleilevät toisiaan
kunnes kaksi mieltä liittyy yhteen
kaukaisista paikoista uneksien

Uimme hiljaisessa lahdessa
maailma sulkeutuu pois
Ruumiidemme yhtyessä
sydämemme tanssivat kuun sillalla
matkallaan kotiin




Minun maailmani

[an error occurred while processing this directive]