Sumu


Olen purjehtinut koko päivän,
nauttien syystuulen kirpeydestä
ja rannattomasta vapaudesta.

Kun saavun pienen saaren rantaan ja ankkuroin,
edessäni on ruma näky:
tyhjiä kaljatölkkejä,
revenneitä muovipusseja,
roskaa.

Herään auringon nousuun.
Saari on kuin satumaa.
Auringon säteet kimaltelevat sumussa,
taivas ja maa yhtyvät saumattomasti.
Meri ja avaruus ovat yhtä.
Se mitä en halunnut nähdä on piilossa,
rumuus on vain mieleni muisto.

Onko se?
Tiedän että se on siellä.
Katselen ympärilleni nauttien,
tietäen että en voi jatkaa matkaa
ennen kuin sumu on kadonnut,
ennen kuin ohikiitävä illuusio on poissa
ja inhottava todellisuus on palannut.

Kun sumu on vain mieleni muisto
ja näen kaiken mitä en halunnut nähdä,
voin nostaa ankkurin
ja purjehtia takaisin kotiin.



Minun maailmani

[an error occurred while processing this directive]