Terveet romanttiset suhteet - osa 2, kommunikaatio on avain

"Terveen suhteen tärkein yksittäinen osatekijä on kyky kommunikoida. Jos kahdella ihmisellä on kyky kommunikoida keskenään, mikä tahansa asia voidaan käsitellä ainakin jonkinlaisella selvyydellä."

***

"On hyvin tärkeää pyrkiä selkeyteen kommunikaatiossa aivan suhteen alusta alkaen. Kaikkein hyödyllisin työkalu siihen on kysyä "Mitä tuo sana sinulle tarkoittaa?" tai "Mitä ajattelit minun juuri sanoneen?" Hyvin usein huomaat, että se, mitä toinen kuuli, ei ollut sitä, mitä yritit viestiä."

***

"Jotta voisit todella kuunnella, on välttämätöntä olla läsnä - ja läsnäolon vaikeus aiheutuu paranemattomista emotionaalisista haavoista. Jos emme kykene olemaan emotionaalisesti rehellisiä itsemme kanssa, on mahdotonta olla läsnä ja tuntea olomme mukavaksi oman nahkamme sisällä nykyhetkessä. Silloin me olemme myös kykenemättömiä olemaan läsnä muiden kanssa ja olemaan heille emotionaalisesti rehellisiä."

Tällä sivulla on toinen Robert Burneyn artikkeli sarjassa terveet romanttiset suhteet.

Terveet romanttiset suhteet - osa 2, kommunikaatio on avain

Terveen suhteen tärkein yksittäinen osatekijä on kyky kommunikoida. Jos kahdella ihmisellä on kyky kommunikoida keskenään, mikä tahansa asia voidaan käsitellä ainakin jonkinlaisella selvyydellä.

Tässä yhteydessä jaan kommunikaation kahteen tasoon: pinnalliseen kommunikaatioon, joka liittyy ideoihin, ajatuksiin, tosiseikkoihin, yksityiskohtiin, käsitteisiin, jne. - ja emotionaaliseen kommunikaatioon. Todellisuudessa tietenkin kaikki kommunikaatio sisältää molempia tasoja - ja suhteessa (varsinkin romanttisessa) emotionaalinen taso on huomattavasti tärkeämpi ja vaikeampi kuin asiataso.

Pinnallisen kommunikaation näkökulmasta katsottuna on hyvin tärkeää luoda yhteinen kieli. Enkä tarkoita tällä sitä, että toinen puhuisi englantia ja toinen suomea. Puhun kahdesta ihmisestä, jotka käyttävät samoja sanoja, mutta tulkitsevat ne eri tavoin monista syistä johtuen - esimerkiksi siksi, että he ovat kasvaneet erilaisissa oloissa maantieteellisesti, uskonnollisesti, kulttuurillisesti, kasvatuksellisesti tai taloudellisesti, tai erilaisten elämänkokemusten takia. Myös kaksi ihmistä, jotka ovat paranemassa sisäisesti, saattavat käyttää hieman erilaista kieltä, koska toinen on ollut mukana kahdentoista askeleen paranemisohjelmassa ja toinen on ollut kristillisessä, buddhalaisessa tai missä tahansa muussa ympäristössä.

On hyvin tärkeää pyrkiä kommunikaation selkeyteen heti suhteen alusta alkaen. Kaikkein tärkein yksittäinen keino on yksinkertaisesti kysyä "Mitä tuo sana tarkoittaa?" tai "Mitä minä sinun mielestäsi juuri sanoin?" Hyvin usein huomaamme, että se, mitä toinen kuuli, ei ollutkaan sitä, mitä me yritimme sanoa. Yhteisen kielen kehittäminen ja selkiyttäminen muodostaa hyvän perustan tulevalle kommunikaatiolle.

Kommunikaation emotionaalisen tason suhteen on monia asioita, joita voi pohtia. Käsittelen tässä artikkelissa yhtä näkökulmaa ja laajennan sitä seuraavassa artikkelissa koskemaan emotionaalisen läheisyyden haasteita.

Tämä meitä kaikkia koskettava näkökulma on jotakin, joka voi näyttää yksinkertaiselta, mutta jonka vain muutamat ihmiset meidän huonosti toimivassa yhteiskunnassamme todella hallitsevat - kyky kuunnella. Jotta me voisimme Todella kuunnella, meidän on oltava läsnä - ja läsnä olemisen vaikeudet ovat emotionaalisten haavojen aikaansaamia. Jos emme kykene olemaan emotionaalisesti rehellisiä itsellemme, on mahdotonta olla levollisesti läsnä nykyhetkessä oman nahkamme sisällä. Silloin me emme myöskään kykene olemaan läsnä ja emotionaalisesti rehellisiä muille.

Kuunteleminen on paljon muuta kuin vain olla puhumatta tai sen vaikutelman antamista, että kiinnittäisimme huomiomme johonkuhun. Kuuntelemiseen kuuluu enemmän kuin pelkästään niiden sanojen kuuleminen, joita toinen henkilö sanoo. Jotta me todella kuulisimme, mitä toinen ihminen yrittää viestiä, meidän on tarpeen olla virittyneitä sille, mitä sanojen takana tapahtuu. Kommunikaatiossa sisältö on vain osa - aivan yhtä tärkeitä kommunikaation osia ovat sellaiset asiat kuin ruumiin kieli, silmäkontakti ja pinnan alla olevat emotionaaliset virtaukset.

Kun olemme itse läsnä nykyhetkessä ja kiinnitämme huomiomme siihen, on helppo huomata, puhuuko toinen ihminen todella meille - sen sijaan, että hän puhuisi vain meitä kohti tai kertoisi tarinaa. Minkä tahansa suhteen alussa ihmiset kertovat toisilleen tarinoita menneisyydestään - se on osa toisen tuntemaan oppimista. Tarinaa kertoessa on tärkeää olla läsnä. Tämä ei koske ainoastaan toista henkilöä, vaan myös meitä itseämme.

Läsnä oleminen alkaa siitä, että olemme tietoisia itsestämme nykyhetkessä - siihen kuuluu itsemme kuunteleminen ja huomion kiinnittäminen itseemme ja omaan osuuteemme kommunikaatiossa. Jos kuuntelen itseäni, kun kerron jollekin tarinaa menneisyydestäni, voin käräyttää itseni, kun tulen tarinan siihen osaan, jota olen vuosien aikana luovasti kaunistellut. Kun me opimme ja kasvamme, näkökulmamme menneisyyteen muuttuu, ja on hyvin tärkeää, että me kykenemme kuuntelemaan itseämme, jotta voisimme siepata itsemme kiinni niissä kohdin, joissa olemme liioitelleet tai järkiperäistäneet jotakin menneisyydestämme. Yksi paranemisprosessin tärkeistä osista on oman tarinamme kertominen - jos me vain toistamme vanhaa nauhaamme ulkomuistista, me emme ole läsnä emmekä kiinnitä huomiotamme siihen, mitä nykyhetkessä tapahtuu.

Jos meillä on kyky olla läsnä itsemme kanssa kun kerromme tarinaamme, meillä on myös kyky olla läsnä toisen ihmisen kanssa. Voin olla keskellä tarinan kertomista ja nähdä toisen ihmisen silmistä, että ne eivät kuuntele - silloin minulla on tilaa pysähtyä ja kysyä, mitä tapahtuu. Ellen ole tarpeeksi läsnä, jotta voisin huomata, kuunteleeko toinen vai ei, puhun vain toista ihmistä kohti. Samalla tavoin, jos olen läsnä, voin huomata myös sen, puhuuko toinen ihminen minulle vai vain minua kohti.

Kommunikaatio vaatii kykyä puhua jollekulle ja kuunnella jotakuta - kykyä olla läsnä nykyhetkessä.

Terveet romanttiset suhteet osa 3 - Emotionaalinen rehellisyys